Uudelleenkirjoittamisen yksinäisyys

Hei sinä!

Long time, no see, kuten ystävämme rapakon takaa sanovat.

2020… Tarvitseeko tässä enempää selitellä? Tämä ei ole ollut minun, eikä varmasti monen muunkaan paras vuosi. Vaikka COVID-19 ja koronakaranteeni eivät sekoittaneet minun arkeani, kuten tekivät monen muun kohdalla, on yleinen maailmantila vienyt silti veronsa näinä pitkinä, pitkinä kuukausina. Kun soppaan lisätään omat elämänkäänteeni (hyvät ja huonot), ei vuoteni ole ollut runsaasta vapaa-ajasta huolimatta tuotteliain kirjoittamisen saralla.

KIRJOITTAJAN PAHIN VIHOLLINEN: SUURI EPÄTOIVO

Romaanikäsikirjoitukseni Kaikuu tuntureilla eteni keväällä ensimmäisen editointikierroksen päätteeksi uudelleenkirjoitukseen. Tämä vaihe ei ole kuitenkaan edennyt paria kohtausta pidemmälle koko puolivuotisena. Tässä ajassa olen ehtinyt turhautua, vaipua Suureen Epätoivoon, haudata koko projektin ikiajoiksi pöytälaatikkoon ja rakastua käsikirjoitukseeni aina uudestaan ja uudestaan. Facebookissa minun ja romaanikäsikirjoitukseni suhdetilan kohdalla lukisi ”it’s complicated”.

Uudelleenkirjoittaminen on todella puuduttavaa ja yksinäistä. Tarinaidean uutuudenviehätys on haihtunut aikoja sitten, minulla ei ole enää mitään uutta puhuttavaa käsikirjoitukseni sisällöstä muiden kirjoittajaystävieni kanssa, samojen kohtausten setviminen tuntuu tervanjuonnilta ja käsikirjoitukseni toinen versio edistyy niin hitaasti, että luovuttaminen alkaa vaikuttaa joka päivä paremmalta ja paremmalta vaihtoehdolta.

Työskentelyäni painaa uudelleenkirjoittamisen yksinäisyys. Tämä on outo välitila, jota en osannut odottaa kirjaprojektia aloittaessani. Romaanin ideointi ja sen ensimmäisen version naputtaminen viime marraskuun aikana olivat minulle yhteisöllinen ja voimaannuttava kokemus. Sain hehkuttaa uutta ideaani kirjoittajaystävilleni, ja tapasin heitä kahviloissa ja Skypessä aina kirjoittamisen merkeissä. Kirjoittaminen ei tuntunut yksinäiseltä, vaikka me jokainen pakersimmekin yksin omien käsikirjoitustemme parissa. Ja tiedän, että kun saan tarinan toisen version valmiiksi, voin lähettää sen taas ystävilleni luettavaksi ja pohtia heidän kanssaan sen ongelmakohtia ja onnistumisia.

Nyt olen kuitenkin kummallisessa, yksinäisessä välitilassa. Koko projekti tuntuu pysähtyneen ja minä tippuneen omaan henkilökohtaiseen kuoppaani, jonka Suuri Epätoivo niin ystävällisesti on minulle kaivanut.

Minä haluaisin jo lyödä hanskat tiskiin – mutta en ehkä kuitenkaan.

Olen katsellut viime aikoina Brandon Sandersonin luentoja kirjoittamisesta. Sanderson sanoo yhdellä niistä:

If you are a new writer, your job is to turn yourself into a person who can write great novels, NOT write a great novel

– Brandon Sanderson

Tavoitteeni ei ole kirjoittaa hyvää romaania, vaan tulla sellaiseksi kirjoittajaksi, joka pystyy siihen. Yritän tasaisin väliajoin muistuttaa tästä itseäni.


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Mistä aloittaa editointi?

Hei sinä!

Kun kirjoitin romaanikäsikirjoitukseni nykyisen version valmiiksi, otin tavoitteekseni lukea sen läpi tammi-helmikuun aikana. Palasin sen pariin lopulta vasta helmikuussa, mutta nyt olen lukenut koko tarinan läpi ja aloittanut seuraavan version kirjoittamisen. Uudelleenlukeminen on ollut sekä ihanaa että kamalaa, ja suuri Epätoivo on tullut minulle hyvin tutuksi viimeisen kuukauden aikana.

Käsikirjoitukseni ensimmäisessä versiossa kirjoittamani proosa ei vastaa lainkaan todellista tasoani, eikä itse juonikaan etene yhtä sutjakkaasti kuin itse kirjoittaessa tuntui. Tarina etenee töksähdellen ja joko liian nopeasti tai hitaasti, hahmojen perimmäiset motiivit ovat yhä hakusessa, eivätkä hahmot ole lukiessa yhtä persoonallisia ja omalaatuisia kuin ne päässäni ovat. Useammin kuin kerran meinasin heittää hanskat tiskiin ja kuopata koko käsikirjoituksen pöytälaatikkoon.

Toisaalta uudelleenlukeminen on auttanut minua rakastumaan tarinaan ja sen hahmoihin aina uudestaan. Ensimmäisen version kompastuskivistä huolimatta näen tarinan potentiaalin pintaa syvemmältä. Innostuin joka kerta, kun keksin, miten saisin lukemastani kohtauksesta seuraavalla kerralla paremman. Moneen otteeseen minun oli myös pysähdyttävä ihmettelemään, että olen totta tosiaan omin pienin kätösin kirjoittanut kokonaisen tarinan alusta loppuun. Parasta antia ensimmäistä versiota lukiessa on kuitenkin ollut jakaa siitä erityisen hullunkurisia kohtia kirjoittajakavereilleni ja nauraa omille mokilleni yhdessä jonkun kanssa.

Nyt kysymys kuuluukin: mistä kulmasta lähestyisin editointia ja mihin asioihin minun kannattaisi kiinnittää aluksi huomiota?

ENSIMMÄISEN VERSION EDITOINTI

Tällä ensimmäisellä editointikierroksella olen keskittynyt erityisesti suuriin muotoksiin: pääjuonen rakenteeseen sekä keskeisimpien hahmojen motiiveihin ja kasvutarinoihin. Alkuperäinen tehtävälistani näytti tältä:

  • Tee tarinalle aikajana
  • Parantele toisen päähenkilön, antagonistin sekä keskeisimpien sivuhahmojen juonikaaria
  • Kirjoita jokaiselle sivuhahmolle oma juonikaari
  • Jäsentele kohtaukset: goal, conflict, and disaster / reaction, dilemma, decision
  • Tee uudet kohtauskortit
  • Kirjoita muutokset tarinaan

Kaikki käsikirjoitukseni rakenteeseen liittyvät suurimmat muutokset linkittyvät suoraan tarinan keskeisimpien hahmojen motivaatioiden ja juonikaarien puutteisiin. Kun selvitin itselleni tarkemmin, mitä jokainen hahmoistani todellisuudessa haluaa ja/tai tarvitsee, ja millainen hänen tarinankaarensa tulee olemaan, sain täytettyä uudesta juonisuunnitelmastani kaikki ne aukot, jotka olivat lukiessa minua ihmetyttäneet tai häirinneet. Koen, ettei juonisuunnitelmani ole vieläkään täyttänyt potentiaaliaan, mutta näillä eväillä tartun luottavaisempana toisen version kirjoittamiseen.

Toinen ensimmäisen versioni kompastuskivi on sen aikajanan puutokset ja siitä johtuvat jatkuvuusongelmat. En ollut miettinyt aikajanaa liioin ennen kirjoittamisen aloittamista, minkä takia käsikirjoituksen sisällä on tällä hetkellä paljon ristiriitaisuuksia. Vuodenajat vaihtuvat miten sattuu ja matkoihin käytettävä aika vaihtelee kerronnassa ja dialogissa joskus jopa kohtausten sisällä. Nyt olen hionut aikajanan päämäärin kuntoon, mutta tiedän, että kolmanteen versioon minun täytyy tehdä taustatutkimusta ja selvittää tarkemmin, kuinka pitkälle esimerkiksi päivän aikana voi vaeltaa tietyissä olosuhteissa. Vielä en koe sitä tarpeelliseksi, sillä en tiedä, mitä asioita lopulliseen versioon lopulta jää.

Suurimman ajatustyön (ja vaivan) olen käyttänyt kohtausten uudelleentarkasteluun ja niiden jäsentelemiseen toiminta- ja reaktiokohtauksiin (englanniksi scene ja sequel). Toimintakohtaukset noudattavat kaavaa: tavoite, konflikti, katastrofi, kun taas niitä seuraavat reaktiokohtaukset: reaktio, dilemma, päätös. Toiminta- ja reaktiokohtaukset vuorottelevat keskenään, ja ne voivat vaihtua kesken kaiken toiseksi ja takaisin. En ole pitäytynyt kaavassa orjallisesti, mutta yksittäisten kohtausten rakenteen pikkutarkka ja mekaaninen tarkastelu on auttanut minua selvittämään, minkä takia jotkut kohtaukset eivät toimi ja mitä niistä puuttuu. Jos haluat lukea lisää kohtausten rakenteesta ja rakentamisesta, kirjailija K.M. Weiland on kirjoittanut siitä sivustollaan.

Mitä en lopulta tehtävälistastani tehnyt, oli kohtauskorttien uudelleenkirjoittaminen. Olen luonut Scriveneriin uuden kansion käsikirjoitukseni seuraavalle versiolle ja merkinnyt päivitetyn suunnitelman kohtaukset sinne. Paperin kanssa työskentely helpotti minua alkuvaiheessa, kun en vielä täysin tiennyt, millaisia kohtauksia tarinaani halusin ja tarvitsin, ja mihin järjestykseen olisin ne jäsennellyt. Nyt, kun minulla on jo selkeä käsitys juonen rakenteesta ja kohtausten sisällöistä, en näe enää tarpeelliseksi kirjoittaa kaikkea uudestaan käsin.

Nyt minulla onkin sitten jäljellä enää kohta ”muutosten kirjoittaminen tarinaan”. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Onneksi kärsin samanlaisten tuntemusten kanssa, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä versiota. Selvisin siitä hengissä, joten tuskin toinenkaan versio minua musertaa!


Missä vaiheessa olet omassa kirjoitusprosessissasi?

Tartutko editointiin samalla tavalla metodologisesti kuin minä, vai onko sinulla toisenlainen tapa lähteä muokkaamaan ensimmäistä tarinaversiotasi paremmaksi?

Onko sinulla jakaa vinkkejä muille kirjoittajille, jotka ovat aloittaneet ensimmäisen versionsa muokkaamisen?


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷