Toinen romaanikäsikirjoitukseni

Hei sinä!

Olen huomannut kuluneen vuoden aikana, että yhteen suureen projektiin keskittyminen on ajanut minut nopeasti loppuun. Tällä hetkellä välttelen jo käsikirjoitukseni avaamista, puhumattakaan sen jatkotyöstämisestä. Haluan tuulettaa aivojani ja mikäs olisikaan parempi aika siihen kuin marraskuu! Tässä pieni tietoisku projektista, jonka kanssa puuhastelen NaNoWriMo2020:n ajan.


Verikirous

Miilo on noita ja elää piiloteltua elämää Taivaankärjen kaupungin rajoilla, kirjaimellisesti maan alla. Kun pormestarin tittelinperijä kirotaan, Miilo saa tilaisuuden lähteä kasvattieukkonsa kanssa Yläkaupunkiin ja mahdollisuuden hakea pormestarin henkivartiostoon. Maine, raha ja kunnia ovat aivan Miilon kätten ulottuvilla.

Pormestarin virkatalon sisällä pahaenteiset tuulet kuitenkin yltyvät, ja Miilo huomaa nopeasti takertuneensa poliittisen juonittelun verkkoon, josta ei niin vain pääsekään pakoon.

Tyylilaji: fantasia, mysteeri
Kategoria: nuortenromaani (nuoret aikuiset)
Avainsanoja: kielletty taikuus, juonittelu, matriarkaalinen yhteiskunta

Status: suunnitteluvaihe

Verikirous kertoo Miilosta, joka on noituutensa takia pelätty ja hyljeksitty kaupungissa, ja pormestarin tyttärestä Verenasta, joka on naisvaltaisessa yhteiskunnassa sukupuolestaan huolimatta vaarassa menettää asemansa ja henkensä. Verikirous seuraa Miilon matkaa Yläkaupunkiin ja pormestarin virkataloon selvittämään Verenan ylle langetettua kirousta, joka tappaa tämän ellei sitä pureta.


Uuden tarinan ideointi ja suunnittelu on ollut virkistävää. Suunnitteluprosessi on alkukankeuden jälkeen lähtenyt lentoon ja vaikka yhä kohtaan suuria ilmakuoppia matkallani, koen silti eteneväni oikeaan suuntaan. Verikirous on sarjansa ensimmäinen tarina ja onkin ollut erityisen hauskaa istuttaa tarinaan pieniä hippusia, jotka enteilevät tulevien käsikirjoitusten juonenkäänteitä. Olen myös pitänyt kirjasarjan suunnittelun tuomasta haasteesta – ainakin suurimmaksi osin. Välillä jään itsekin jumiin omakutoisiin juonisolmuihini. Tästä huolimatta huomaan, että viimevuotinen tarinansuunnittelukokeiluni on jättänyt jälkeensä oppeja, joita olen päässyt hyödyntämään uuden projektini kanssa. Tuntuu hyvältä nähdä, että kehityn käsikirjoitus kerrallaan aina paremmaksi ja paremmaksi ”tarinateknikoksi”.


Oletko sinä kirjoittanut useampia novelli- tai romaanikäsikirjoituksia? Onko sinulle vuosien varrella jäänyt käteen tarinoita suunnitellessasi oppeja tai ajatuksia, jotka ovat sytyttäneet pääsi päälle hehkulampun? Onko joillain näistä opeista ollut suuri merkitys kehityksellesi kirjoittajana? Voit jakaa ajatuksesi kommenttikentässä!


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

NaNoWriMo 2020: #preptober

Hei sinä!

National Novel Writing Month eli tuttavallisemmin NaNoWriMo lähestyy jo hurjaa vauhtia ja olisi jälleen aika miettiä, mitä kaikkea tämänvuotinen preptober pitääkään sisällään (vai pitääkö mitään). Noudatan itse kutakuinkin samaa toimintasuunnitelmaa kuin viime vuonna: aion siis suunnitella tarinani alusta loppuun, askarrella NaNoWriMolle omistetut sivut suunnitteluvihkooni, miettiä ajankäyttöäni ja tietenkin aktivoitua juttelemaan kanssananoilijoiden kanssa heidän tulevista kirjasuunnitelmistaan.

Olen tänä vuonna huomattavasti rennommalla jalalla liikenteessä kuin vuosi sitten. Toisin kuin viime marraskuussa, nyt minun täytyy kirjoittamisen lisäksi hoitaa opiskeluihini liittyviä tehtäviä sekä käydä kokopäivätöissä. Nämä asiat menevät tietenkin NaNoWriMon edelle, kun aikaa ja voimavaroja on niukasti käytettävissä. Tämä voi vaikuttaa kirjoittamiseeni kahdella tavalla: joko olen liian väsynyt kirjoittamaan arkipäivisin tai vaihtoehtoisesti työpäivieni tuomat rutiinit auttavat minua myös jokapäiväisen kirjoitusrutiinin löytämisessä. Olen varma, ettei marraskuu tule olemaan helppo, mutta toisaalta odotan sen tuomaa haastetta.

Tällä hetkellä suurin murheenkryynini on tarinani juonisuunnitelma. Olen yhä ideointivaiheessa (enemmän tai vähemmän), ja vaikka tiedän jo tarinani suurimmat juonenkäänteet, koen yhä kelluvani epämääräisessä ideoiden mössössä ilman selkeää suuntaa tai päämäärää. Haastetta tarinan ideointiin tuo entisestään se, että tämä romaanikäsikirjoitus tulee olemaan ensimmäinen osa trilogiaa (tai kirjaparia). Haluan harjoitella kirjasarjan suunnittelua ja olenkin jo huomannut taitojeni harjaantuneen viime vuodesta. Pelkään kuitenkin, että marraskuu yllättää aikaisemmin kuin olisin valmis aloittamaan.

Jos minun pitäisi kuvailla tarinaani kolmella sanalla, ne olisivat taikuus, mysteeri ja juonittelu.


Millaisin fiiliksin odotat tulevaa marraskuuta? Entä tiedätkö jo, mitä aiot silloin kirjoittaa? Voit jakaa ajatuksesi kommenttikentässä!


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Uudelleenkirjoittamisen yksinäisyys

Hei sinä!

Long time, no see, kuten ystävämme rapakon takaa sanovat.

2020… Tarvitseeko tässä enempää selitellä? Tämä ei ole ollut minun, eikä varmasti monen muunkaan paras vuosi. Vaikka COVID-19 ja koronakaranteeni eivät sekoittaneet minun arkeani, kuten tekivät monen muun kohdalla, on yleinen maailmantila vienyt silti veronsa näinä pitkinä, pitkinä kuukausina. Kun soppaan lisätään omat elämänkäänteeni (hyvät ja huonot), ei vuoteni ole ollut runsaasta vapaa-ajasta huolimatta tuotteliain kirjoittamisen saralla.

KIRJOITTAJAN PAHIN VIHOLLINEN: SUURI EPÄTOIVO

Romaanikäsikirjoitukseni Kaikuu tuntureilla eteni keväällä ensimmäisen editointikierroksen päätteeksi uudelleenkirjoitukseen. Tämä vaihe ei ole kuitenkaan edennyt paria kohtausta pidemmälle koko puolivuotisena. Tässä ajassa olen ehtinyt turhautua, vaipua Suureen Epätoivoon, haudata koko projektin ikiajoiksi pöytälaatikkoon ja rakastua käsikirjoitukseeni aina uudestaan ja uudestaan. Facebookissa minun ja romaanikäsikirjoitukseni suhdetilan kohdalla lukisi ”it’s complicated”.

Uudelleenkirjoittaminen on todella puuduttavaa ja yksinäistä. Tarinaidean uutuudenviehätys on haihtunut aikoja sitten, minulla ei ole enää mitään uutta puhuttavaa käsikirjoitukseni sisällöstä muiden kirjoittajaystävieni kanssa, samojen kohtausten setviminen tuntuu tervanjuonnilta ja käsikirjoitukseni toinen versio edistyy niin hitaasti, että luovuttaminen alkaa vaikuttaa joka päivä paremmalta ja paremmalta vaihtoehdolta.

Työskentelyäni painaa uudelleenkirjoittamisen yksinäisyys. Tämä on outo välitila, jota en osannut odottaa kirjaprojektia aloittaessani. Romaanin ideointi ja sen ensimmäisen version naputtaminen viime marraskuun aikana olivat minulle yhteisöllinen ja voimaannuttava kokemus. Sain hehkuttaa uutta ideaani kirjoittajaystävilleni, ja tapasin heitä kahviloissa ja Skypessä aina kirjoittamisen merkeissä. Kirjoittaminen ei tuntunut yksinäiseltä, vaikka me jokainen pakersimmekin yksin omien käsikirjoitustemme parissa. Ja tiedän, että kun saan tarinan toisen version valmiiksi, voin lähettää sen taas ystävilleni luettavaksi ja pohtia heidän kanssaan sen ongelmakohtia ja onnistumisia.

Nyt olen kuitenkin kummallisessa, yksinäisessä välitilassa. Koko projekti tuntuu pysähtyneen ja minä tippuneen omaan henkilökohtaiseen kuoppaani, jonka Suuri Epätoivo niin ystävällisesti on minulle kaivanut.

Minä haluaisin jo lyödä hanskat tiskiin – mutta en ehkä kuitenkaan.

Olen katsellut viime aikoina Brandon Sandersonin luentoja kirjoittamisesta. Sanderson sanoo yhdellä niistä:

If you are a new writer, your job is to turn yourself into a person who can write great novels, NOT write a great novel

– Brandon Sanderson

Tavoitteeni ei ole kirjoittaa hyvää romaania, vaan tulla sellaiseksi kirjoittajaksi, joka pystyy siihen. Yritän tasaisin väliajoin muistuttaa tästä itseäni.


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Mistä aloittaa editointi?

Hei sinä!

Kun kirjoitin romaanikäsikirjoitukseni nykyisen version valmiiksi, otin tavoitteekseni lukea sen läpi tammi-helmikuun aikana. Palasin sen pariin lopulta vasta helmikuussa, mutta nyt olen lukenut koko tarinan läpi ja aloittanut seuraavan version kirjoittamisen. Uudelleenlukeminen on ollut sekä ihanaa että kamalaa, ja suuri Epätoivo on tullut minulle hyvin tutuksi viimeisen kuukauden aikana.

Käsikirjoitukseni ensimmäisessä versiossa kirjoittamani proosa ei vastaa lainkaan todellista tasoani, eikä itse juonikaan etene yhtä sutjakkaasti kuin itse kirjoittaessa tuntui. Tarina etenee töksähdellen ja joko liian nopeasti tai hitaasti, hahmojen perimmäiset motiivit ovat yhä hakusessa, eivätkä hahmot ole lukiessa yhtä persoonallisia ja omalaatuisia kuin ne päässäni ovat. Useammin kuin kerran meinasin heittää hanskat tiskiin ja kuopata koko käsikirjoituksen pöytälaatikkoon.

Toisaalta uudelleenlukeminen on auttanut minua rakastumaan tarinaan ja sen hahmoihin aina uudestaan. Ensimmäisen version kompastuskivistä huolimatta näen tarinan potentiaalin pintaa syvemmältä. Innostuin joka kerta, kun keksin, miten saisin lukemastani kohtauksesta seuraavalla kerralla paremman. Moneen otteeseen minun oli myös pysähdyttävä ihmettelemään, että olen totta tosiaan omin pienin kätösin kirjoittanut kokonaisen tarinan alusta loppuun. Parasta antia ensimmäistä versiota lukiessa on kuitenkin ollut jakaa siitä erityisen hullunkurisia kohtia kirjoittajakavereilleni ja nauraa omille mokilleni yhdessä jonkun kanssa.

Nyt kysymys kuuluukin: mistä kulmasta lähestyisin editointia ja mihin asioihin minun kannattaisi kiinnittää aluksi huomiota?

ENSIMMÄISEN VERSION EDITOINTI

Tällä ensimmäisellä editointikierroksella olen keskittynyt erityisesti suuriin muotoksiin: pääjuonen rakenteeseen sekä keskeisimpien hahmojen motiiveihin ja kasvutarinoihin. Alkuperäinen tehtävälistani näytti tältä:

  • Tee tarinalle aikajana
  • Parantele toisen päähenkilön, antagonistin sekä keskeisimpien sivuhahmojen juonikaaria
  • Kirjoita jokaiselle sivuhahmolle oma juonikaari
  • Jäsentele kohtaukset: goal, conflict, and disaster / reaction, dilemma, decision
  • Tee uudet kohtauskortit
  • Kirjoita muutokset tarinaan

Kaikki käsikirjoitukseni rakenteeseen liittyvät suurimmat muutokset linkittyvät suoraan tarinan keskeisimpien hahmojen motivaatioiden ja juonikaarien puutteisiin. Kun selvitin itselleni tarkemmin, mitä jokainen hahmoistani todellisuudessa haluaa ja/tai tarvitsee, ja millainen hänen tarinankaarensa tulee olemaan, sain täytettyä uudesta juonisuunnitelmastani kaikki ne aukot, jotka olivat lukiessa minua ihmetyttäneet tai häirinneet. Koen, ettei juonisuunnitelmani ole vieläkään täyttänyt potentiaaliaan, mutta näillä eväillä tartun luottavaisempana toisen version kirjoittamiseen.

Toinen ensimmäisen versioni kompastuskivi on sen aikajanan puutokset ja siitä johtuvat jatkuvuusongelmat. En ollut miettinyt aikajanaa liioin ennen kirjoittamisen aloittamista, minkä takia käsikirjoituksen sisällä on tällä hetkellä paljon ristiriitaisuuksia. Vuodenajat vaihtuvat miten sattuu ja matkoihin käytettävä aika vaihtelee kerronnassa ja dialogissa joskus jopa kohtausten sisällä. Nyt olen hionut aikajanan päämäärin kuntoon, mutta tiedän, että kolmanteen versioon minun täytyy tehdä taustatutkimusta ja selvittää tarkemmin, kuinka pitkälle esimerkiksi päivän aikana voi vaeltaa tietyissä olosuhteissa. Vielä en koe sitä tarpeelliseksi, sillä en tiedä, mitä asioita lopulliseen versioon lopulta jää.

Suurimman ajatustyön (ja vaivan) olen käyttänyt kohtausten uudelleentarkasteluun ja niiden jäsentelemiseen toiminta- ja reaktiokohtauksiin (englanniksi scene ja sequel). Toimintakohtaukset noudattavat kaavaa: tavoite, konflikti, katastrofi, kun taas niitä seuraavat reaktiokohtaukset: reaktio, dilemma, päätös. Toiminta- ja reaktiokohtaukset vuorottelevat keskenään, ja ne voivat vaihtua kesken kaiken toiseksi ja takaisin. En ole pitäytynyt kaavassa orjallisesti, mutta yksittäisten kohtausten rakenteen pikkutarkka ja mekaaninen tarkastelu on auttanut minua selvittämään, minkä takia jotkut kohtaukset eivät toimi ja mitä niistä puuttuu. Jos haluat lukea lisää kohtausten rakenteesta ja rakentamisesta, kirjailija K.M. Weiland on kirjoittanut siitä sivustollaan.

Mitä en lopulta tehtävälistastani tehnyt, oli kohtauskorttien uudelleenkirjoittaminen. Olen luonut Scriveneriin uuden kansion käsikirjoitukseni seuraavalle versiolle ja merkinnyt päivitetyn suunnitelman kohtaukset sinne. Paperin kanssa työskentely helpotti minua alkuvaiheessa, kun en vielä täysin tiennyt, millaisia kohtauksia tarinaani halusin ja tarvitsin, ja mihin järjestykseen olisin ne jäsennellyt. Nyt, kun minulla on jo selkeä käsitys juonen rakenteesta ja kohtausten sisällöistä, en näe enää tarpeelliseksi kirjoittaa kaikkea uudestaan käsin.

Nyt minulla onkin sitten jäljellä enää kohta ”muutosten kirjoittaminen tarinaan”. Olen samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Onneksi kärsin samanlaisten tuntemusten kanssa, kun aloin kirjoittaa ensimmäistä versiota. Selvisin siitä hengissä, joten tuskin toinenkaan versio minua musertaa!


Missä vaiheessa olet omassa kirjoitusprosessissasi?

Tartutko editointiin samalla tavalla metodologisesti kuin minä, vai onko sinulla toisenlainen tapa lähteä muokkaamaan ensimmäistä tarinaversiotasi paremmaksi?

Onko sinulla jakaa vinkkejä muille kirjoittajille, jotka ovat aloittaneet ensimmäisen versionsa muokkaamisen?


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Veikö kissa kieleni?

Hei sinä!

Paljon on ehtinyt tapahtua sinä aikana, kun viimeksi päivitin blogiani. Marraskuu osoittautui lopulta niin kiireiseksi, etten ehtinyt joka viikko kertoa edistymisestäni NaNoWriMon parissa. Opinnäytetyöni valmistui ja sain perheenlisäystä, mutta mikä tärkeintä: kirjoitin 50 000 sanaa kuukaudessa ja selätin NaNoWriMon! Eikä siinä vielä kaikki: kirjoitin Kaikuu tuntureiden ensimmäisen version valmiiksi. Minun on vieläkin vaikea uskoa, että olen kirjoittanut kokonaisen kirjan verran ikiomaa tarinaani. Matkani kustantamoon on nyt toden teolla alkanut!

Kuva: Simppeliä

Marraskuu 2019 on ollut minulle monella tapaa merkityksellinen. En kirjoittanut vain ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani valmiiksi, vaan adoptoin myös kaksi kissanpentua. Niiden nimet ovat Uuno (oikealla) ja Alma (vasemmalla), ja adoptoin ne Rekku Rescue ry:ltä. Ne ovat viisi ja puoli kuukautta vanhoja ja varsin energisiä veijareita! Multaa olen saanut imuroida useaan otteeseen ja huulirasvanikin ne jo kadottivat kertaalleen, mutta en silti vaihtaisi uutta kissa-arkeani mihinkään.

MITÄ SEURAAVAKSI?

Nuorempana ajattelin, että unelmaelämääni kuuluvat kirjan kirjoittaminen ja kissat. Nyt ne ovat minulle arkipäivää. En tunne oloani yhtään sen erikoisemmaksi kuin ennenkään, mutta unelmien täyttyminen on valanut minuun toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen: minä pystyn tekemään asioita, jotka ovat aikaisemmin tuntuneet täysiltä mahdottomuuksilta, vain kaukaisilta haaveilta. Nyt, kun olen toteuttanut kaksi unelmaani, on ehkä aika jo miettiä seuraavia, joita lähtisin toden teolla tavoittelemaan. Kustannussopimus voisi olla yksi niistä.

Tartun Kaikuu tuntureiden käsikirjoitukseen seuraavan kerran tammikuussa. Haluan antaa tekstin hautua hetken aikaa ja tuulettaa samalla aivojani muiden, hieman leppoisampien kirjoitusprojektien parissa. Palaan tammikuun alussa kertomaan suunnitelmistani ensimmäistä editointikierrosta ajatellen.

Hyvää joulua ja leppoisaa loppuvuotta! 🎄


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

NaNoWriMo 2019: VIIKKO 1

Hei sinä!

Vuoden odotetuin kirjoitustapahtuma National Novel Writing Month starttasi jälleen marraskuun ensimmäisenä päivänä. Olin itse sormet valmiina näppiksen ääressä jo kello 00.00 ja kirjoitin ensimmäisen 15 minuutin sanasprinttini ennen nukkumaanmenoa. Siitä oli mukava lähteä liikenteeseen sitten seuraavana päivänä.

NaNoWriMo on lähtenyt omalla kohdallani kivuttomasti käyntiin. Olen kuluneen viikon aikana ehtinyt kirjoittaa huimat 38 sanasprinttiä (yhteensä 9h 15min 18s). Näiden sprinttien aikana olen kirjoittanut suurimman osan kaikista viikkoni sanoista, joita minulla on tällä hetkellä 24 576. Olen roimasti yli tavoitteeni, miksi olenkin tyytyväinen viikon tulokseen. Vertailun vuoksi: NaNoWriMon virallinen tavoitesanamäärä tälle päivälle on 13 336. Saan kiittää onnistuneesta viikostani kirjoituskavereitani, joiden kanssa olen tavannut viikon mittaan niin Skypen välityksellä kuin kahvillakin. He ovat potkineet minua kirjoittamaan niinäkin päivinä, kun minun olisi tehnyt mieli jättää koko leikki kesken.

NaNoWriMon ensimmäiset päivät olivat minulle raskaimpia. Olin kirjoittamassa tarinani keskikohtaa, jonka huomasin jääneen suunnitteluvaiheessa laihanlaiseksi. Jouduinkin pohtimaan, miten saisin siitä mielenkiintoisen ja samalla jäsennellyn kokonaisuuden. Vielä en ole tyytyväinen kirjoittamaani keskikohtaan, vaan se kaipaisi jonkin kivan sivujuonen tarinaa siivittämään. Uskon kuitenkin, että nykyisiä kohtauksia on helppo lähteä työstämään tulevaisuudessa mielenkiintoisemmiksi.

Kun pääsin aivotyötä vaatineiden kohtausten yli, tarina on kirjoittanut melkeinpä itse itsensä. NaNoWriMon aikana hahmoni ovat hoitaneet poroja, opetelleet loitsimista, vaeltaneet tuntureilla, nähneet tulikon ja lähteneet selvittämään mysteerien vyyhtiä. Eilen siirryin toisesta näytöksestä virallisesti kirjoittamaan kolmatta eli viimeistä näytöstä. Tarinan kliimaksi on käsillä ja loppuratkaisun kirjoittaminen tulee olemaan varmasti lennokkain osuus koko kirjoitusprosessissani.


Minun on yhä vaikea uskoa, että kohta ensimmäinen läpikirjoitukseni Kaikuu tuntureista on valmis. Sanoja koko projektissa minulla on reilut 50 000, joten luultavasti jään alle tavoittelemani 70 000 sanan. Toivon kuitenkin, että ensimmäinen läpikirjoitukseni yltäisi vähintään 60 000 sanaan. Jos tarina tällaisenaan painettaisiin kirjaksi, siinä olisi nyt 250 sivua (laskettu: 1 500 merkkiä/sivu). Matka kustantamoon on vielä pitkä, mutta olen kamalan ylpeä itsestäni ja siitä, kuinka pitkälle olen jo tullut. Minun on vaikea uskoa, että vielä kolme kuukautta sitten pidin kirjan kirjoittamista täytenä mahdottomuutena!

Voitte seurata edistymistäni NaNoWriMon sivuilla. Huikatkaa, jos käytte seuraamassa minua! Näkisin mielelläni, miten te edistytte omien kirjaprojektienne kanssa.

KYSYMYKSIÄ LUKIJOILLE

Miten NaNoWriMon ensimmäinen viikko on mennyt? Oletko ylittänyt kaikki odotuksesi vai joudutko hieman kirittämään?

Tavoitteletko 50 000 sanaa vai onko sinulla oma henkilökohtainen tavoite marraskuulle?

Toivotan kaikille kirjoitusprojektien kanssa puurtaville paljon kirjoitusiloa ja onnistumisen kokemuksia!


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

30 %

Olen ollut aina ylpeä siitä, että kirjoitan.

En ole aina ylpeä siitä, mitä kirjoitan.

Hei sinä!

Sonja Heikkinen kirjoitti taannoin blogissaan Sanoitettuja hetkiä omasta matkastaan kirjoitusharrastuksen parissa. Hän kertoo blogikirjoituksessaan Kirjoittamisesta ja ylpeydestä, kuinka hän on hitaasti opetellut olemaan ylpeä harrastuksestaan ja astumaan niin sanotusti kirjoituskaapista ulos. Minä itse rikoin kuluneella viikolla virallisesti 30 % rajan romaanikäsikirjoitukseni Kaikuu tuntureilla ensimmäisestä läpikirjoituksesta. Olen kirjoittanut 21 000 sanaa tavoitellusta 70 000 sanasta.

Sonjan blogikirjoitus ja ensimmäisen välietappini saavuttaminen saivat minut pohtimaan omaa identiteettiäni kirjoittajana, sekä ylpeyttä ja epävarmuuksia, joita siihen olen huomannut liittyvän. Haluan kertoa teille kokemuksistani ja toivottavasti löytää ihmisiä, jotka kamppailevat samanlaisten ajatusten kanssa.

MINÄ OLEN YLPEÄ

Minä en ole ollut koskaan siinä myyttisessä kirjoituskaapissa, jonne pienet kirjailijanalut piiloutuvat aurinkoa ja kevätsateita pakoon. Minä kasvoin perheessä, jossa luovaan tekemiseen aina kannustettiin. Tein mitä tahansa – piirsin, lauloin tai kirjoitin –, vanhempani rohkaisivat minua jatkamaan. ”Älä pidä kynttilää vakan alla” on jotain, mitä äitini on toistellut minulle kyllästymiseen asti – enkä minä ole pitänyt.

Kun esittelen itseni ensimmäistä kertaa uusille ihmisille, kerron aina, että harrastan laulamisen ja piirtämisen lisäksi myös kirjoittamista. Olen kertonut jokaiselle, joka vain on pysähtynyt kuuntelemaan, millaista tarinaa tällä hetkellä kirjoitan ja mitkä ovat tavoitteeni romaanikäsikirjoitukseni suhteen. Olen saanut paljon kannustusta, enemmän kuin olisin voinut toivoa, ja itsevarmuutta. Minä aion tavoittaa unelmani. Minä haluan kirjoittaa tarinan ja jakaa sen maailmalle. Katso! Tässä minä olen, tähän minä olen sydämeni pistänyt.

Ja silti…

MINÄ OLEN EPÄVARMA

Epävarmuus on rutto. Se yltää aina tarinanideoistani itse tekstini tekniseen puoleen. Jos toisina päivinä olen tyytyväinen tekstini laatuun, pidän ideoitani enintään keskinkertaisina. Toisinaan tunnen oloni idearikkaaksi, mutta kaikki, mitä kirjoitan paperille, inhottaa minua enemmän kuin pitkään märässä seissyt roskasäkki (tai ne surullisenkuuluisat varpaat). Joskus minua suoranaisesti hävettää puhua tarinoistani, koska mielessäni tiedän, etteivät ne oikeasti ole hyviä. Ja luoja armahda, jos vahingossa lipsautan kirjoittavani myös fanifiktiota!

30 %:n kirjoittaminen tuntui paikoin henkisesti raskaalta. Minua huolettaa, että työ, jonka olen tehnyt ja tulen tekemään romaanikäsikirjoitukseni eteen, meneekin kaikki hukkaan. Pelkään, että kirjoitusyhteisö, joka on antanut minulle itsevarmuutta kurotella kohti unelmiani, kääntää minulle selkänsä, jos kasvan liian korkeaksi. Tavoittelenko jotain itseäni suurempaa?

Ehkä epävarmuus kuuluu luovan ihmisen luontoon. Ehkä jokainen, joka versoo sydämestään jotain maailmalle, haluaa sen olevan niin lähellä täydellisyyttä kuin suinkin mahdollista. Ehkä kaikkia pelottaa antaa jotain itsestään muiden arvosteltavaksi: hellittäväksi, mutta myös maahan poljettavaksi.

Ehkä, ehkä, ehkä.


Tämä ei ole kannustava blogikirjoitus epävarmuudesta kärsiville. Jos olisi, otsikko kuuluisi kutakuinkin: Näillä kymmenellä vinkillä opit pois ihmisyydestä. Sillä jos jotain epävarmuus on minulle opettanut, niin miten sietää omaa ihmisyyttään ja sen tuomaa epämukavuutta. Minä olen kirjoittanut 30 % ensimmäisestä romaanikäsikirjoituksestani, vaikka monesti olen ollut menettää toivoni sen suhteen. Ja minä tulen kirjoittamaan siitä loput 70 % silkasta itsepäisyydestä. Minä olen ylpeä ja minä olen epävarma, mutta ennen kaikkea minä kirjoitan.

Minä vartuin siemenestä kaapin pimeässä, köyhässä maassa lautojen välissä, ja nyt katso, kun astun sieltä ulos.

Ja voi, miten aurinko täällä paistaa!


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni

Hei sinä!

Kirjan kirjoittaminen on ollut pitkäaikaisin unelmani aina lapsesta asti. En ole kuitenkaan kirjoittanut 23-vuotisen elämäni aikana yhtäkään romaanikäsikirjoitusta valmiiksi. Monia olen aloittanut – liian monta laskettavaksi –, mutta yhtäkään en ole saattanut loppuun. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että haluan kirjoittaa ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni valmiiksi. Koska tulen puhumaan paljon kirjoitusprosessini ylä- ja alamäistä, haluan kertoa teille, millaisen projektin kanssa painin tällä hetkellä.


Kaikuu tuntureilla

Riekko on samooja ja vaeltanut kauan etsien jotakuta, joka voisi muuttaa hänen veljensä takaisin ihmiseksi. Joutsi on nuori metsänvartija, joka ei ole koskaan jättänyt vartiomökkiään. Yhdessä he ajautuvat matkalle, joka kuljettaa heidät pohjoisen tuntureille etsimään suurta tietäjää sekä jotain, mitä kumpikaan heistä ei kuvitellut löytävänsä.

Tyylilaji: fantasia
Kategoria: nuortenromaani
Avainsanoja: seikkailu, suomalainen mytologia, veljekset, LGBT+/HLBT+

Status: toisen version kirjoittaminen

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Kaikuu tuntureilla kertoo kahdesta pojasta, Riekosta ja Joutsista, jotka lähtevät Pohjolaan etsimään tietäjää, joka voisi muuttaa Riekon veljen takaisin ihmiseksi. Kaikuu tuntureilla sijoittuu fiktiiviseen fantasiamaailmaan, johon olen poiminut paljon elementtejä suomalaisesta mytologiasta. Se on ennen kaikkea Riekon kasvutarina, mutta käsittelee myös menetystä, yksinäisyyttä, ystävyyttä ja rakkautta. Vaikka tarinani sijoittuu muinaissuomalaiseen ympäristöön (fantasiaelementeillä höystettynä), haluan silti kirjoittaa LGBT-hahmoista ilman, että hahmojen tunteiden esteenä ovat yhteiskunnan asettamat normit. Haluan luoda seksuaalivähemmistöjä edustaville nuorille kirjan, jonka sivuilla he voivat tuntea olevansa kotonaan ja hyväksyttyjä. Suurin motiivini tämän romaanikäsikirjoituksen takana on kuitenkin kirjoittaa sellainen tarina, jonka itse haluaisin myös lukea: jotain, joka ydinsanomassaan ilahduttaisi lukijaansa.

Tilannekatsaus

Tällä hetkellä olen siirtynyt jo suunnitteluvaiheesta itse kirjoittamiseen. Olen kirjoittanut ensimmäisestä läpikirjoituksestani noin 20% ja varovainen tavoitteeni on saada se valmiiksi National Novel Writing Month -tapahtuman aikana. Virallisesti olen kirjannut ensimmäisen läpikirjoituksen takarajaksi 31. maaliskuuta 2020. Toivon, että ensi vuoden lopussa minulla olisi jo koko käsikirjoituksen uudelleenkirjoitus valmiina (second draft).

Kirjankirjoitusprosessini lähti tahmaisesti liikkeelle, mutta koen kehittyväni siinä päivä päivältä. Suurin haaste minulle on ollut päästää irti sisäisestä kriitikostani ja hyväksyä se tosiasia, ettei ensimmäinen läpikirjoitukseni tule olemaan lähelläkään täydellisyyttä. Tiedän, että tällä hetkellä minun täytyy saada vain tarinani päästä paperille: voin myöhemmin palata korjaamaan syntynyttä tekstiä. Olen mennyt tässä jo rutkasti eteenpäin näiden puolentoista kuukauden aikana, kun olen Kaikuu tuntureita kirjoittanut, mutta välillä minut valtaa epätoivo: Voiko näin huonosta tekstistä saada edes editoimalla kelvollista? Yritän kuitenkin aina puskea epävarmuuden läpi ja pitää mielessäni Jodi Picoultin sitaatin, johon palaan yhä uudestaan ja uudestaan.

You can always edit a bad page. You can’t edit a blank page.

– Jodi Picoult

Kysymyksiä lukijoille

Onko sinullakin unelmana kirjoittaa kirja?

Oletko jo aloittanut ensimmäisen romaanikäsikirjoituksesi kirjoittamisen?

Jos olet jo kirjoittanut romaanikäsikirjoituksen, onko sinulla antaa vinkkejä aloittelevalle kirjoittajalle?

Minusta olisi mahtava kuulla, millaisia kirjoitusprojekteja teillä on juuri tällä hetkellä työn alla!


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

NaNoWriMo 2019: #preptober

Hei sinä!

Marraskuu lähestyy hurjaa vauhtia ja niin lähestyy myös vuotuinen kirjoitustapahtuma National Novel Writing Month (tai tuttavallisemmin NaNoWriMo). Jännityksen voi jo melkein tuntea ilmassa, kun sadat tuhannet kirjoittajat ympäri maailmaa valmistautuvat 30 päivää kestävään 50 000 sanan mittaiseen maratoniin. Myös allekirjoittanut on yksi niistä tyhmänrohkeista, jotka aikovat osallistua tähän hullutukseen. Kova kirjoitustavoite on hyvä henkilökohtainen haaste ja se tuo ihmisiä yhteen, mutta toisaalta se voi myös verottaa henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Miten selvitä 50 000 sanasta kunnialla ilman, että vetää itsensä piippuun ja harkitsee muuttavansa heti marraskuun jälkeen vuoristoluostariin keskeneräistä romaanikäsikirjoitustaan pakoon?

Valmistautuminen NaNoWriMoon on yksi tapa estää totaalinen burn out marraskuun aikana. Tulevan kirjoitusprojektin suunnittelu (mitä, miten ja milloin kirjoitan) ei tue vain omien tavoitteiden saavuttamista, vaan niin voit myös vähentää stressiäsi ja varmistaa sen, ettei kirjoittaminen haukkaa marraskuussa liian suurta palaa muista harrastuksistasi, sosiaalisesta elämästäsi ja/tai levostasi. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa teille, miten olen itse varautunut lähestyvään marraskuuhun ja mitä valmisteluja aion tehdä lokakuun eli preptoberin aikana.

Olen jakanut oman tarkistuslistani kolmeen eri kategoriaan: Tunne tarinasi, Organisoi ja Verkostoidu. Toivottavasti löydätte listastani jotain, mitä voitte myös itse hyötykäyttää omassa preppauksessanne!

Tunne tarinasi

Minä olen suunnittelija (planner) henkeen ja vereen. Toiset vannovat, että kirjoittamisesta tulee tylsää, jos he tietävät juonen etukäteen; he menevät eteenpäin tarinan omalla painolla sen kummemmin suunnittelematta (pantser). Jotkut taas ovat hieman molempia (plantser). Tapoja kirjoittaa on varmasti yhtä monta kuin itse kirjoittajiakin. Minä henkilökohtaisesti jätän suuremmalla todennäköisyydellä tarinani kesken, jos en suunnittele sitä pilkuntarkasti ennen itse kirjoitusprosessia. Siksi ensimmäisenä preptober-tarkistuslistassani onkin Tunne tarinasi.

Tarina ei muodostu vain pääjuonesta – punaisesta langasta, joka johdattaa lukijan kirjan kannesta kanteen –, vaan sen ympärillä on kourallinen pienempiä sivujuonia, jotka punovat sen ympärille kutkuttavan ja monivivahteisen verkon. Minä en halua hypätä NaNoWriMoon kylmiltäni, joten merkitsin listaani vähintään kolme juonta, jotka haluan tietää läpikotaisin ennen marraskuuta. Näitä juonia ovat pääjuoni, antagonistin juoni sekä tarinan tärkein sivujuoni.

Olen itseasiassa listaani edellä, sillä tiesin jo ennen lokakuuta, mitä aion marraskuussa kirjoittaa. Tunnen tarinani pääjuonen alusta loppuun, antagonistini motiivit ja juonikaaren, sekä kuusi selkeintä sivujuontani. Olen askarrellut tarinalleni kohtauskortit (kaikki 60, kun viimeksi laskin) ja vain muutama kohta tarinan keskeltä kaipaa vielä hiomista ja ajatustyötä ennen ensimmäistä läpikirjoitusta. Jokainen kirjoittaja ei kaipaa näin yksityiskohtaista suunnitelmaa ennen kirjoittamisen aloittamista, mutta minulle tämä on ollut toimiva ratkaisu.

Millä tavalla sitten lähteä tutustumaan tarinaansa ja sen eri juonikaariin?

Itse olen käyttänyt avukseni erilaisia metodeja ja tekniikoita, jotka auttavat jäsentämään juonen kulkua useissa tarinoissa toistuvien kaavojen ja rakenteiden avulla. Eniten minulle ovat olleet avuksi The 7 Point Story Structure sekä The Plot Embryo -metodit. Jätän tämän blogikirjoituksen loppuun linkkejä materiaaleihin, jotka selittävät näitä metodeja tarkemmin.

Organisoi

Organisoi-kategoriaan kuuluvat kaikki käytännön järjestelyt aina bullet journal -sivujen askartelusta kirjoitusajan varaamiseen NaNoWriMoa varten. Minun on myönnettävä, ettei organisointi ole ollut koskaan vahvin puoleni millään elämäni osa-alueella. Tämän vuoden marraskuuta varten yritän kuitenkin päästä irti vanhoista tavoistani ja miettiä etukäteen asioita, jotka toivottavasti auttavat minua pitämään yllä kirjoitusrutiinia NaNoWriMon aikana.

Jokainen kirjoittaja suhtautuu NaNoWriMoon eri tavalla. Toiset ottavat tapahtuman rennommin, kun taas toiset varautuvat kirjoitusrupeamaan karsimalla marraskuun menoja, siivoamalla kämpän lattiasta kattoon ja varaamalla nopeita ruokia pakkaseen, jotta aikaa kirjoittamiselle jäisi mahdollisimman paljon. Minä itse en ota NaNoWriMoa turhan vakavasti, vaan priorisoin kaverit, koulun ja maksulliset harrastukseni kirjoittamisen edelle. Tavoitteeni on kuitenkin päättää itselleni marraskuun ajaksi päivittäinen kirjoitusaika, joka toivottavasti auttaa minua ylläpitämään kirjoitusrutiinia ja näin myös helpottaisi 50 000 sanan tavoitteen selättämistä. Lokakuun aikana toivottavasti ehdin (ja vaivaudun) kokeilemaan suunnittelemaani kirjoitusrutiinia: tunti aamulla ja tunti illalla. Katsotaan miten äijän Jennin käy!

Minun tarkistuslistassani Organisointi-kategoriaan kuuluvat myös erilaisten sanasprinttisivujen ja edistymistä kuvaavien kuvien piirtäminen kirjoitusvihkooni. Minua motivoi se, että voin merkitä jonnekin edistymiseni ja näin ihastella myöhemmin myös kätteni jälkeä. Tällä tavalla sanamäärän merkitseminen on minulle jo pieni palkinto itsessään. Palkintoihin liittyen aion myös lokakuun aikana merkitä ennalta päättämilleni virstanpylväille pieniä etappipalkintoja, jotka saan aina tietyn sanamäärän ylittäessäni. En vielä tiedä, mitä palkintoja keksin itselleni, mutta alla olevasta kuvasta näette virstanpylvääni. Toivon, että pienet palkinnot motivoisivat minua entisestään kirjoittamaan ja puskemaan niidenkin päivien läpi, kun minun ei tee mieli edes avata läppäriäni.

Lokakuun aikana aion myös askarrella valmiiksi marraskuun bullet journal -sivut sekä viimeistellä opinnäytetyöni, jotta minulle jäisi mahdollisimman vähän tehtävää ennen opinnäytetyön palautuspäivää. Toivon, että näillä käytännön eväillä lasku marraskuuhun tuntuu pehmeältä, vaikka kirjottaisinkin päivässä enemmän kuin tavallisesti.

Verkostoidu

Viimeinen kategoria on ehdottomasti minulle mieluisin! Kirjoituskavereista on moneksi: he sprinttaavat kanssasi, kisaavat sanamäärissä, potkivat väsymättä eteenpäin ja tsemppaavat, kun sinä itse et näe valoa tarinan päässä. Minä olen aina pitänyt NaNoWriMon hengestä silloinkin, kun en ole osallistunut itse tapahtumaan. Toivon, että kun tänä vuonna otan osaa aktiivisesti sanasprintteihin, keskusteluihin ja mahdollisuuksien mukaan myös miitteihin, nousen marraskuun jälkeen voittajana 50 000 sanan korkuiselle palkintopallille! Tekemisen ilo kasvaa aina, kun sen saa jakaa jonkun toisen kanssa, ja näin on myös kirjoittamisen laita.

”Mutta Jenni! Mistä tuollaisia kirjoituskavereita löytää? Viimeksi, kun tarkistin, Prismassa ei ollut valmiskaverihyllyä!”

Erittäin hyvä kysymys! NaNoWriMon hengessä kannustan kurkistamaan tapahtuman viralliselle Suomi-foorumille. Itse löysin sinne tieni vasta tänä vuonna, mutta jo nyt koen paikan omakseni. NaNoWriMon foorumeilta sekä muilta kirjoitukseen keskittyviltä sivustoilta löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joista parhaimmassa tapauksessa voi löytää kirjoituskavereita myös NaNoWriMon ulkopuolelle.


Tältä siis näyttää minun preptober-listani. Toivottavasti nämä vinkit auttavat myös teitä hahmottamaan, millaisin asioin lokakuun aikana voi valmistautua NaNoWriMoon ja sen kirjoitusrupeamaan. On hyvä muistaa, että jokainen meistä on erilainen: ei kannata ottaa turhia paineita siitä, kuinka hyvin marraskuuhun valmistautuu tai valmistautuuko ollenkaan. Tärkeintä on, että marraskuuta odottaa innolla (ja ehkä vähän kauhullakin)!

Kysymyksiä lukijoille

Miten sinä valmistaudut NaNoWriMoon? Hyppäätkö pää edellä haasteeseen ilman sen kummempia valmisteluja vai onko sinullakin oma preptober-tarkistuslistasi?

Miten aiot välttää kirjoitusuupumuksen NaNoWriMon aikana?


Linkkejä

Rachael Stephenin video Plot Embryo -metodista: my favorite novel plotting method: the plot embryo

Dan Wellsin luento The 7 Point Story Structuresta: 7-Point Structure with Dan Wells
The Writing Kylien blogikirjoitus The Basics of the Seven Point Story Structure: and How to Use It


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷

Tyttö kirjan takaa

Miten tämän edes aloittaisi?

Hei, olen Jenni ja olen ammattimainen vitkuttelija. Pidän sadepäivistä, makeasta kahvista, kynttilöistä ja ruskasta. En syö tulista ruokaa ja jostain syystä en siedä nähdä paljaita varpaita.

Unelmani on kutsua itseäni kirjailijaksi jonakin päivänä.

Kuva: Simppeliä

Tyttö ruudun kirjan takaa?

Nimeni on Jenni (tai J.J., netistä minut löytää myös kuuskidi-nimimerkin takaa) ja olen 23-vuotias nainen alkujaan Espoosta. Opiskelen sosionomiksi (AMK) ja valmistun keväällä 2020. Harrastan ”virallisesti” laulamista, mutta vapaa-ajallani pidän myös piirtämisestä, bujoilusta ja kirjoittamisesta.

Jo pienestä pitäen olen haaveillut omasta kirjasta. Ala-asteella kirjoitin kauhutarinoita äidinkielen tunneille (opettajani olivat varmasti kauhuissaan brutaalista mielikuvituksestani, jota rakastamani C.S.I.-sarjat ruokkivat…) ja piirsin luokkalaisistani jatkuvaa sarjakuvaa ruutuvihkoon. Ensimmäisen ”kirjani” kirjoitin ja kuvitin ala-asteella. Sen nimi oli Lumihiutaleen matka ja se kertoi pienestä lumihiutaleesta, joka tippui erilaisten kommelluksien saattamana maahan. Muistan esitelleeni sitä ylpeänä mummolassa ja äitini oli varma, että minusta tulisi kirjailija jonakin päivänä.

Isäni vanhalla työläppärillä kirjoitin ensimmäiset tarinani digitaalisesti – tai ennemminkin tarinoideni alut. Minulla on ollut aina paljon ideoita, mutta liian vähän itsekuria kirjoittaa niitä loppuun. Julkaisin netissä ensimmäiset novellini 16–17-vuotiaana. Ne eivät olleet hyviä, mutta siihen aikaan olin niistä ylpeä. Kirjoitusharrastukseni on tullut ja mennyt kausittain, kuten on ollut monen muunkin harrastukseni kanssa. Vuonna 2016 liityin kirjoitusfoorumille ja sen jälkeen olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti aina tähän päivään asti. Ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni aloitin tosissani vuonna 2019.

Kuva: Simppeliä

Blogi?

Suurin inspiraationi tämän blogin aloittamiseen on ollut Samantha Shannonin kirjoitusblogi A Book From the Beginning, jossa hän on kuvannut matkaansa kustannetuksi kirjailijaksi. Seurasin hänen blogiaan aktiivisesti hieman ennen, kuin hänen esikoisromaaninsa The Bone Season julkaistiin vuonna 2013. Ajattelin jo silloin, että jos minä joskus olisin niin onnekas, että saisin kustannussopimuksen, haluaisin tallettaa matkani samalla tavalla blogimuotoon muiden inspiraatioksi ja tietolähteeksi. No, vielä minulla ei ole kustannussopimusta eikä edes kokonaista romaanikäsikirjoitusta valmiina, mutta toivon, ettei unelmani omasta kirjasta ole turhan kaukana.

Tähän blogiin haluan tallettaa matkani harrastelijakirjoittajasta julkaistuksi kirjailijaksi. Tiedän, aika kova tavoite. Olen kuitenkin vielä elämäni alkumetreillä ja toivon, että jonakin päivänä saan pidellä ikiomaa kirjaa käsissäni. En ole poissulkenut omakustannetta vaihtoehdoistani, jos en vuosienkaan jälkeen saa yhtäkään kustantamoa kiinnostumaan tarinoistani. Jos päädyn omakustanteeseen, toivon, että kaikki sille matkalle liittyvät ylä- ja alamäet ovat mielenkiintoista luettavaa.

Mutta Jenni, eikö kirjan julkaiseminen ole vielä aika kaukainen tavoite?

Ja ihan oikeassahan te olette! Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni on kirjoittaa ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni valmiiksi – tullaan sitä lopulta julkaisemaan tai ei. Tämän prosessin aion myös taltioida kaikkine kirjoitusflow’ineen ja itkupotkuraivarineen blogimuotoon. Tähän blogiin haluan myös kerätä kirjan suunnitteluun ja kirjoittamiseen liittyviä vinkkejä ja apukeinoja, jotka ovat auttaneet minua omien tarinoideni kirjoittamisessa.

Lyhyesti

Hei, olen Jenni ja bloggaan kirjoittamisen iloista ja suruista, onnistumisista ja takaiskuista. Toivottavasti viihdytte matkassani! ♥


Seuraa minua Instagramissa: @jennijwrites 📷